(2009) Hästarna Kommer -koulukiertue
7.9.-16.9.2009
Kokkola, Donnerska skolan, 7.-9.9.
Uusikaarlepyy, Stjärnhallen, 11.9.
Alaveteli, 14.9.
Pietarsaari, Runeberginsali, 15.9.
Pietarsaari, Folkhälsan, 16.9
Hästarna kommer – esiintyjien oopperakesä ei loppunut, vaikkakin Kokkolan Oopperakesä tuli koettua ja esiinnyttyä läpi ja koulut alkoivat. Lastenooppera pääsi nimittäin kiertämään kouluja ympäri Pohjanmaata 7.-16.9. Jotta pääsisimme taas tunnelmiin, harjoittelimme laulua lauantaina Jungsborgilla, ja sunnuntaina oli läpimeno valoineen Donnerska skolanilla. Teos oli pysynyt hyvin muistissa kesästä. Ajan vierähdystä huomasi kuitenkin, kun monet meistä olivat kasvaneet niin paljon että esiintymisvaatteet olivat jo liian pienet. Olihan Tanja, joka huoltaa vaatteitamme ja pukee meitä esityksissä, ottanut mitat vaatteisiin jo alkukeväällä!
Kuva: Mats Holmqvist
Uudessa paikassa esiintyminen jännitti, mietittiin miten uudessa paikassa voisi esiintyä kun lava on toisin päin kuin kesällä. Olimme kumminkin kesän jälkeen tottuneita esiintyjiä. Donnerskanissa esiinnyimme Kokkolan sekä suomen- että ruotsinkielisille alakouluille. Teimme kaksi esitystä per päivä. Monet meistä saivat esiintyä omille kouluillensa, vaihdoimme vuoroja siten että solistit saisivat laulaa soolojaan silloin kun oma koulu oli paikalla.
Esitysten välissä pääsimme syömään koulun ruokalaan. Donnerskanin oppilaat olivat uteliaita ja halusivat tietää mitä juhlasalissa, mustilla jätesäkeillä teipattujen ovien takana tapahtui, ja he kurkkivat joka välissä pimennettyyn saliin. Lopulta seiskaluokkalaiset pääsivät seuraamaan yhtä esitystä keskiviikkona.
Torstaina seurasi ns. vapaapäivä, joka vietettiin omilla kouluilla. Koulunkäynti kun ei saa jäädä, vaikkakin olisi esiintyvä oopperalaulaja.
Perjantaina koitti Uudessakaarlepyyssä kaksi keikkaa Stjärnhallenissa.
Lähdimme Jungsborgilta aamukahdeksalta Dahlin bussikuljetuksella. Koukkasimme sekä Luodon että Kruunupyyn kautta, jotta saisimme kaikki intiaanit kyytiin.
Uudessakaarlepyyssä esiinnyimme taas alakouluille. Pienessä kaupungissa on myös suomenkielinen koulu, josta kukaan meistä ei ollut kuullut, jossa käy n.40 oppilasta. Hekin pääsivät seuraamaan esitystämme. Esiintymispaikka Stjärnhallen on hieno remontoitu urheiluhalli, missä oli iso sali ja kiva aula (mistä löysimme mm. pöytä-jalkapallo -pelin).
Koulun alkua ja syksyä seuraa usein sairaustapaukset. Mm. Alavetelissä tuurasimme toisiamme loistokkaasti. On siinä aika paljon, kun pitää muistaa sekä omia että toisten tehtäviä lavalla. Esitykset sujuivat kuitenkin hyvin!
Pietarsaaressa, Runebergin salissa, odotti meitä isoin esiintymissali, mutta vain kolmasosa salista oli käytössä. Täällä oli myös isoin yleisö, väärinkäsityksestä johtuen, ja sattuipa niin että kaikki esikoululaiset olivat samassa esityksessä. He olivat tosi villejä tällä kertaa, ja oli vaikeaa laulaa ja keskittyä kuin yleisö villitsi. Tulipa semmoinenkin koettua, yleisö ei aina istu hiirenhiljaa! Iltapäivän esitys sujui taas paremmin, kun yleisössä oli alakoulun korkeampia luokkia.
Runebergin sali sijaitsee suomenkielisessä ala-asteessa, Länsinummen koululla, ja ruokailun yhteydessä moni meistä pääsi rupattelemaan koulun oppilaitten kanssa. Pari meistä pääsi myös jakamaan nimmareita yleisölle, se vasta oli hassu tunne!
Kiertäessämme Pohjanmaata koulu-ruoat eivät seuraa samaa aikataulua. Kolmessa paikassa peräkkäin, Uudessakaarlepyyssä, Alavetelissä ja Pietarsaaressa, meille satuttiin tarjoamaan makkarakastiketta! Olimme nyt aikamoisia makkarakastike-tuntijoita. Nyt alkoi makkarat jo tympäisemään. Toivoimme ettemme Folkhälsanilla keskiviikkona saisi makkarakastiketta.
Folkhälsanilla Pietarsaaressa, mikä on kuntoutustalo sisältäen vanhainkoti-osastoja, vesijumppahallin ym. esiinnyimme Lagmanin koululle sekä Folkhälsanille asuville vanhuksille. Oli kiva esiintyä vähän varttuneemmillekin, heistä oikein näki, miten he nauttivat esityksestä! Yhtäkkiä huomasimme myös, että oli kaksi viimeistä esitystä menossa! Kyllä aika oli rientänyt!
Ruokailun yhteydessä (emme saaneet makkarakastiketta, onneksi!) Markku, Snabba Björnen, kertoi tarjoavansa meille yllätyksen kiitokseksi kesän esityksistä sekä tästä kiertueesta. Olimme jo toissa päivänä saaneet kuulla, että hänellä oli jotain mielessä. Sisään kannettiin kakku, eikä mikään tavallinen semmoinen, vaan täytekakku mihin oli koristeltu hevosia, intiaanitelttoja ja luontoa! Oikein iki-oma Hästarna kommer-kakku! Markku sai sinä iltapäivänä monta halausta, ja kyllä makea marenki maistuikin hyvälle!
Koitti viimeinen bussimatka kohti Kokkolaa. Vaihdoimme puhelinnumeroita keskenään ja lupasimme pitää yhteyttä. Kyllä oli monta uutta kaveria löytynyt, sekä ruotsin- että suomenkielistä. Jos joku ei ymmärtänyt, tulkkasimme toisiamme, kun niin moni meistä oli kaksikielinen. Monta ehkä tapaamme taas ensi vuoden oopperan, Carmenin, lapsikuorossa. Silloin on vuorossa uutta kielikylpyä – pitää laulaa ranskaksi. Saa nähdä mitä silloin saamme kokea.
/ Sara Nikula, kiertue-emäntä
Cary John Franklin: Hästarna Kommer
LASTENOOPPERA (Ruotsinkielinen)
Suomen ensiesitys
Taiteellinen johtaja: Anu Komsi
Ohjaaja: Mats Holmqvist
Kuorovastaava: Mari Sillanpää
Orkesteri: Alf Mylläri
Libreton käännös: Pauliina Holmqvist
Yhteistyössä: Nordiska Konstskolan, Estraditaiteenkoulu, Karleby
Ungdomsförening, Keski-Pohjanmaan Konservatorio
Hästarna kommer (Hevoset tulevat) -tarinan tiivistelmä
Sisarukset Videblomman (Pajunkukka) ja Långpilen (Pitkä Nuoli) jäävät orvoiksi. Videblomman on kaunis ja iloinen, ja useat intiaaniheimon vanhemmista haluavat adoptoida hänet. Långpilen on kuuro, ja muut heimon lapset kiusaavat häntä. Poika viihtyy enimmäkseen yksin, tai villieläinten kanssa. Kun heimo muuttaa uuteen paikkaan, Långpilen jää jälkeen, koska kukaan ei ota häntä mukaansa. Silloin Snabba Björnen (Nopea Karhu) näkee pojan, ja ottaa hänet kotiinsa. Snabba Björnen on urhea soturi ja viisas mies. Hän parantaa pojan kuulon. Ajan kuluessa Långpilen haluaa näyttää, että hänkin on rohkea ja vahva. Hän lähtee vaaralliselle matkalle etsimään eläintä, joka tarinoiden mukaan on isompi, vahvempi ja kauniimpi kuin hirvi. Kukaan ei ole aikaisemmin palannut siltä matkalta. Hän tapaa Barnet Under Vattnet (Lapsi Veden Alla), joka auttaa hänet löytämään ihmeelliset hevoset. Hän kulkee koko pitkän matkan takaisin kotiin katsomatta taakseen. Hevoset seuraavat häntä kylään, jäävät ihmisten pariin.